Alku

Kapteenin loki, tähtipäivämäärä 69,0112358132134. Eeppinen ristiretki on alkanut. Tumma vaaleaverikkö astuu huoneeseen. Huomaan veden nousevan kielelleni ja pulssini kohoavan lukemiin, jotka saisivat lääkärit kaivamaan defibrillattoria esiin. Kylmät väreet ja niitä seuraavat kuumat aallot saavat aikaan tornadon, joka pyörittää aivoni mutkalle. Nainen jättää tarjottimen pöydälle. Hopeinen kupu kiiltää pimeän huoneen valossa kuin jokin joka kiiltää valossa. Ulkona Hopeinen kuu luo merelle siltaa, tai oletan niin sillä verhot ovat vedetty ikkunoiden eteen.

”Ulos!”, kuulen huutavani mutta en edes kuule oven paukahtavan kiinni. Olen keskittänyt kaikki hermopäätteeni ja synapsini vain yhden kohteen täydelliseen tarkasteluun. Jalkani hermot ovat tarpeettomina lopettaneet toimintansa kuin moni 90-luvun laman aikana konkurssiin joutunut yritys. Avaan kuvun ja kyynel vierähtää poskelleni. En tiedä mitä on rakkaus ihmisen ja hänen lapsensa välillä mutta epäilen sen suuremmuutta verrattuna tähän tunteeseen. Nautinto täydellisessä muodossa. Avaan sipsipussin ja lataan nassun täyteen prosessoitua rasvapottua. Nami nami, sanoi Marko ja silleen. Olen löytänyt kutsumukseni.

                     

Kaikki alkoi aiemmin päivällä. Kerroin hyvälle ystävälleni, että nykyään sipsit ovat lähes päivittäinen osa ruokavaliotani, ja valitin niiden häviävän pientä osuutta selvästi valheellisessa pyramidimallissa. Kaverini kuunteli joutavaa jaaritteluani jonkin aikaa ja heitti hieman ärtyneen kommentin: ”Kohta sä rupeet varmaan pitämään jotain sipsi-blogia tai jotain vastaavaa.” Vitsiksi tarkoitettu idea avasi pyörteen Mariaanien hautaan, mieleni syövereihin, joista ei noussut pintaan yhtään järkevää syytä olla tarttumatta kiinni tuohon yksittäiseen lauseeseen ja luoda jotain suurempaa ja jopa naurettavan kolossaalista. Ei sieltä kyllä yhtään järkevääkään syytä asian puolesta löytynyt, mutta idea oli niin tajunnanräjäyttävä (kallon sisäseinät vaaleanpunaisella värjäävä), että järkevyys sai kohdallani, tiedettävästikin ensimmäisen kerran jäädä taakse.

Lähdin siis kotiin kaupan kautta, hain pussin sipsejä hyllystä, menin kassalle, maksoin ostokseni ja kiitin kassaneitiä, astuin ulos kaupasta, palasin takaisin sijoittamaan lantin hedelmäpeliin, hävisin sen, astuin uudelleen ulos ulkoilmaan ja suuntasin kotiin samalla kaapien aivojani taas yhdeksi yhtenäiseksi kököksi, jotta koko kokonaisuuden kokonaisidean selventäminen olisi. Halusin olla löytöretkeilijä sipsien maailmassa ja auttaa koko yhteiskuntaa tämän maailman kartoittamisella. Sille on nimittäin tarvetta

Kapitalismin sivuvaikutuksena ovat kauppojen hyllyt täyttyneet käsittämättömällä määrällä valikoimaa. Keksilaatuja on satoja, vanukkaita useita kymmeniä ja kuivattuja kumkvattejakin löytyy kolmea eri laatua jopa Perähikiän Siwasta. Kuluttaja saa valita käsittämättömästä määrästä eri tuotteita mitä hän syö. Kasvu tällä alueella on tapahtunut samaan aikaan, kun kaikki puolueet ovat pikkuhiljaa muotoutuneet yhdeksi samaksi puolueeksi ja valintojen määrä politiikassa vähentynyt. Sattumaako? En tiedä? Salaliittoko? Ehkäpä? Onko minulla mitään tietämystä asiasta, edes sen vertaa, että kehtaisin käydä ajatuksiani edes oman pääni sisällä loppuun ja kirjoitanko kenties vain samaa tahtia kun yksi äänistä pääni sisällä sitä suoltaa. Varmasti.

Valintojen määrä saattaa ahdistaa kuluttajaa. Valintojen runsaus on siirtynyt muillekin aloille yhteiskunnassa. Ennen sai nuori valita jääkö hän hoitamaan isänsä tilaa vai ryhtyykö hän paikalliseksi kylähulluksi ja hylkiöksi. Valinta oli helppo ja kylähullujen määrä on ollut Suomessa aina maailman kärkikastia. Nykyään ammatteja on poliitikosta proviisoriin, leipurista lakimieheen, poliisista betoniporsaaseen. Kylähullujen kirjo on laajentunut niin laajaksi, että epätasapainoisimman kylähullunkin mielenterveys on aika kovilla. Ja yhä jaksetaan ihmetellä mikä nuoria vaivaa. Valitseminen pelottaa. Pahimmat ongelmatapaukset saavat onneksi lohdutusta ja pelastuksensa puolustusvoimien palkkalistoilta.

Ja vaikein valinta odottaa aina perunalastuhyllyn kohdalla. Joissain kaupoissa on hyllyn sijoituksella huolehdittu, että tämä vaikein valinta jää kuluttajalla viimeiseksi esteeksi hänen ja kotimatkan välillä. Toiset taas suosivat, että se hoidetaan alta pois nopeasti, jotta muu ostosreissu sujuu sujuvasti. Tässä tapauksessa ongelmaksi muodostuu ihmisen tapa jäädä pohtimaan oliko valinta sittenkään oikea. Mikä on luonnollista kun on kyse näin tärkeästä asiasta.

Mutta onneksi Sipsi-Sakari on täällä teitä varten ihmiset. Älkööt huolehtiko sillä jo raamatussa lukee, Matteuksen evankeliumissa 21:17. ”Hän jätti heidät siihen, meni kaupungin ulkopuolelle Betaniaan ja oli siellä yötä.” Lupaan Jeesuksen aasin alkuperäisen omistajan nimeen, että maistan teidän puolestanne kaikkia sipsilaatuja, joita Suomen supermarketeissa tai katukaupassa on myynnissä. Ja kerron mitä ajattelen niistä, luultavasti täysin asian vierestä ja häiritsevän mielenvikaisesti, mutta eikö se ole tärkeintä elefantti. Joka viikko on uuden sipsipussin vuoro ja Sipsi-Sakarin armoton sanan vesuri halkoo hiuksia tukalan tylsällä terällään.

Joskus poikasena mietin tuleeko minusta koskaan mitään, voinko koskaan saada nimeäni historiankirjoihin Napoleonin, Pol Potin ja Heikki Kekonin rinnalle. Tämä on minun mahdollisuuteni.

Ja vielä pieni jälkihuomautus. Blogin otsikko ja aloitus ovat tarkoituksella, sanotaanko hieman häiritseviä. Huomasin, että yksi suosittuja hakuja Blogilistassa oli ”eroottiset tarinat”. Haluan, että ihmiset lukevat blogiani, joten on hyvä tarjota heidän hakusanoilleen vastinetta. Lisäksi on mielestäni hieman huvittava ajatus, että joku on innoissaan lukemassa eroottisia kertomuksia ja päätyy lukemaan jostain idiootista joka yrittää luoda sisältöä elämälleen syömällä sipsejä.

Estrella Spicy Mexican & Sourcream

“Aidoilla meksikolaisilla mausteilla ja ranskankermalla maustettuja perunalastuja”

Täysi pussi

Tyhjä pussi

Pussi täynnä vettä

Pussi täynnä synteettistä virtsaa

Hyvä aloitus on tärkeä ja siksi valitsin vanhan tuttuni ja yhden lempipusseistani. Estrella on onnistunut tämän tuotteen kanssa erinomaisesti. Pussissa on jonkinlaisia riimuja Amerikan alkuperäisasukkaiden ajoilta, joten on mahdollista, että sisältö antaa vastauksia tulevaan maailmanloppuun. Näillä odotuksilla maistan sipsejä enkä pety. Maailmanloppu tulee mutta en ole peloissani sillä olen saanut kokea tämän makunautinnon. Mietin mikä sopisi näiden sipsien kanssa. Laitan pyörimään Kill Bill Vol. 2 DVD:n ja kaadan itselleni lasin Coca-Colaa. Onnistuneet valinnat saavat minut unohtamaan, että olen suorittamassa tehtävää. Sipsit sulautuvat niin hyvin elokuvan ja virvoitusjuoman kanssa yhteen, että katoan nautinnon maailmaan.

Nämä sipsit iskevät kuin “Five point palm exploding heart technique” suoraan makuhermojen sydämeen. Meksikaani Manuel on selvästi antanut skandinaavin rahoille vastineeksi oikean yhdistelmän Meksikon makuja.

Lyhyt on kaunista sanovat ja avauksen jo tavoitellessa Raamatun lukemia pituudessaan olisi ehkä typerää lähteä kirjoittamaan romaania sipseistä kirjoituksen loppuun.

Pussi täynnä Sipsi-Sakaria. Kuvasarjan seuraava osa on sensuroitu.

Kouluarvosana 9. Vaikea on tästä enää parantaa. Mutta olen toiveikas. Ensi viikkoon ystävät.


Kalorilaskuri: 515 kcal
Massa: 300 g

Ohessa vielä jonkun toisen räpellys samasta pussista. Säälittävää...